Tarra - sisällön ja käytön ristivetoa

Vuosia sitten tuli, yritykseen, jossa olin töissä, pari kouluikäistä poikaa kysymään josko he saisivat tarroja. Pojat olivat kierrelleet ja kaarrelleet oven suussa pitkään ja olivat lopulta rohkaistuneet sisään.

Annoin sen enempää miettimättä pojille niput yrityksen mainostarroja ja joitakin tuote-etikettejä. Poikien ilmeestä tajusin, että jokin oli mennyt pieleen. Heille tarrat olivat harvinaista herkkua. Itselleni ja yritykselle niillä ei ollut erityistä merkitystä. Pojat pettyivät liian helppoon neuvotteluun ja tarrat kärsivät inflaation.

Pojat turhautuivat koko tarrajuttuun ja liimailivat niitä ihan kaikkialle lähiympäristöön.

Nyt voin tunnustaa, että toimin poikien tarrapyynnön suhteen ihan väärin. Minun olisi pitänyt antaa tarra tai kaksi, ja nekin vähän vastentahtoisesti. Oma runsaskätisyyteni tuhosi jotain tärkeää poikien sen hetkisessä todellisuudessa.

Tämä pieni episodi nousi mieleeni, kun jalankulkijana odotin liikennevalojen vaihtumista ja huomasin liikennevalopylvääseen kiinnitetyn Muutos 2011-puolueen mainostarran. Tarrat oli liimattu pylväisiin niihin kohtiin, joissa tavallisesti on ollut numero, johon voi soittaa, jos liikennevalot eivät toimi.

Tarran huomioarvo on liikennevalotolpassa suuri. Mutta paikka on väärä. Tämä ristiveto ei välttämättä heti aukea tarran lukijalle, mutta saattaa jäädä vaivaamaan.

Näin kävi itsellenikin. Hyvää tahtova puoleen kannattajan viesti oli ainakin minulle negatiivinen. Tätä tuskin puolue tahtoo.

Puolueen mainostarran liimaaminen liikennevalopylvääseen on ajattelematon teko. Sen voi lapsen kohdalla antaa anteeksi, kunhan lapsi ottaa opikseen. Poliittisen puolueen kannattajan kohdalla näin ei ole.

Toivon, että vääriin paikkoihin liimatut tarrat häviävät kuten ovat ilmestyneetkin.

Kirjan kohtelu

Raamattu pääsi otsikoihin Jari Tervon tempauksen myötä. Tervolle Raamattu taisi olla punainen vaate, joka vaati hyökkäyksen. Ja tokihan Raamattu punainenkin voi olla kuten oheisessa kuvassa.
Itse olen Raamattuni aikoinaan lukenut ja annan sille arvon, mikä kirjalle meidän kulttuurissamme kuuluu.
Kirja on enemmänkuin sen sisältö. Raamatun sisällöstä voidaan olla montaa mieltä. Omassa hyllyssäni on monta kirjaa, jotka sisällön puolesta voisin heittää lattialle, polttaa tai repiä kappaleiksi. En kuitenkaaan tee niin.
Kirja on esineenä enemmän kuin sisältönsä sillä on joku kummallinen syy olla olemassa, joka on minua vanhempi ja suurempi.

Sallin ja kannusta kirjojen sisällöstä käytävään keskusteluun liki välittämättä sen asiallisuudesta. Itselleni kirja fyysisenä kappaleena on ainakin minulle muistutus sivilisaation olemassaolosta kaikessa moninaisuudessaan.
Kirja on symboli sivilisaatiomme yhdestä tärkeimmästä asiasta: luku- ja kirjoitustaidosta.
Luonnostaan huomaan opettavani lapselleni, että kirjoja pitää kohdalla hyvin. Niitä ei saa heitellä eikä kohdella huonosti, vaikkei pitäisikään niistä.
Haluan  siirtää eteepäin kirjan arvoa. Kirjaa voi vähän ontuen verrata WHOn rokotusohjelmiin, joiden tehtävä on ylläpitää terveyttä vaikka maalikosta välillä ne tuntuvatkin hassuille kun monia tauteja ei enää ole. Kiitos rokotusten ylläpitämisen. Kiitos jokaiselle älyttömälle kirjallekin. Ne ovat merkkejä sivilisaatiomme olemassaolosta ja hyvinvoinnista.

Potasta on moneksi!

Viereistä kuvan korvaajaa klikaamalla pääset katsomaan kuvaa Orthexin mainiosta tuotteesta, joka taipuu lapsen leikeissä moneksi.

Mitäpä mieltä olette, että potta nurin käännettynä on koulu? Näin ainakin tyttären mielestä on ollut jo pitkään. Onneksi hän ei vielä ymmärrä, mitä assosiaatioita koulun ja nurin käännetyn potan välille voi aikuisen mielessä syntyä!

Iloinen yllätys oli tätä blogia päivittäessäni huomata, että pottakin voi olla design tuote. Nimittäin Orthex on päivittänyt potan muotoilun ja käytänyt tässä muotoilutoimisto Pentagon Designia. Täydet pisteen Orhexille! 

Uutisen uudesta potasta löydät Orthexin ajankohtaista sivulta.

Uudelleen muotoiltua pottaa en ole vieä päässty koskettelemaan, mutta toivon ja uskon, että Pentagon Designin ammattailaiset ovat säilyttäneet siinä myös leikin mahdollisuuden.

Mitä rahalla saa?

Ikääntyminen ei tule yksin vaan kaikenmoisten vaivojen kanssa, mistä näkötyöläiselle ikävimmästä päästä on ikänäkö.
Siispä lähdin selvittämään, mitä pitäisi tehdä. Viiden optikon konsultoinnin tuloksena ymmärsin, että moniteholasit voisivat olla itselleni sopivin vaihtoehto.
Optikkoliikeissä tuollaisten lasien hinnan olivat 600-800 € ja siitäkin ylöspäin riippuen kehyksistä. Osa tarjosi kaksia laseja samaan hintaan osa toista linssiä edullisemmin jne. Sitten tein sen, mitä jokainen optikkoliike pelkää. Menin etsimään laseja verkosta.

Tässä vaiheessa moni olisi huutanut minulle, että nyt teet pahan virheen. Moniteholaseja ei osteta verkosta eikä ainakaan ensimmäisiä! Taidan kuitenkin olla jonkilainen peluri tai ehkä pikemminkin olen oppinut lukemaan verkkokaupoja, että osaan arvioida niiden luotettavuutta. Verkossa kun fuulaus paljastuu todella nopeasti.

Siispä tilasin lasini optikolta saadun reseptin mukaan.

Nyt paria viikoa myöhemmin totuttelen uusien lasien käyttöön. Lasien jotka kaikkinensa maksoivat 113 €. Tosin maksuaikaa on vielä pari viikkoa ja lasit voin palauttaa jos en sattuisi pitämään niistä kolmen kuukauden sisällä.

Tavallisena palkannauttijana voisin nyt kuvitella säästäneeni 500-700 €, mutta yrittäjän kukkarosta tuo satkukin on rahaa.

Jäin vain miettimään, mitä tästä pitäisi oppia. Optikon työ on vaativaa. No hän sai rahansa reseptistä. Mutta paikallinen optikkoliike ei saanut minusta asiakasta. Pitäisikö minun nyt kärvistellä huonoa omaatuntoa ja epäisänmaallisuutta? Ei. Maailma vain muuttuu Eskoseni. Mekaaninen työ siirtyy muualle on tosiasia. Tosiasia on myös, että ihmisen silmät eivät ole mikään optinen tarkkuuslaite.

Mikä on joutsenlutistin?

Tässä on joutsenlutistin. Filosofinalle Nasse ei tuntenut luistimia ja hän sanoi niitä lutistimiksi ja joutsen tunnus on tuttu jo nelivuotiaille.

Siinäpä se sitten on!

Pitäisi varmaan kehystää ja laittaa näyttelyyn:)