Vanhan puhelimeni Sony-Ericsson Z600 näyttö pimeni maaliskuussa 2011. Purin ja puhdistin sen sisuskalut. Ei auttanut. Näytön ledit olivat syystä tai toisesta hiipuneet. Puhelimen olin ostanut syksyllä 2004. Alle vuodenikäisenä siihen vaihdettiin takuuhuollossa jokin osa, mutta muutoin se palveli hillittömästä rumuudestaan huolimatta hyvin.
Aikoinaan ostin tuon puhelimen, koska se toimi Bluetooth-yhteyden kautta mainiosti Maccini kanssa. Puhelin korvasi myös osan aikaa Soneran mokaileman ADSL-yhteyden korvaajana. Siis Sonera maksoin muutaman kuukauden nettiliikenteen puhelimen toimiessa GPRS-verkossa luvatun mutta organisaatioon hukkuneen laajakaistan korvaajana. No Sonera sai vähän myöhemmin pakit minulta. Suhde vain ei toiminut silloin kuten olisin toivonut.
Kun suhteeni vuoden 2004 Sony Ericssoniin päättyi hautajaisiin päädyn hätäpäissäni paikalliseen Giganttiin, jossa kerroin huoleni myyjälle. Hän tarjosi minulle jotain Nokialaista, jonka piti täyttää pienet vaatimukseni. En pohtinut asiaa pidempään vaan ostin mitä minulle myytiin. Olin toki tietoinen, että pidän hirveän metelin muotoilijaopiskelijoilleni ja tässä blogissa, jos tulen petetyksi. Toisaalta myös rakasta yllätyksiä ja toisten ehdotuksia, koska ne kertovat paljon ajastamme ja meistä ihmisistä kulutuskulttuurissa.
Minulle myytiin otsikossa mainittu puhelin, jonka heikkoudet kaikki sen ostaneet tuntevat. Olennainen havaintoni uuden nokialaisen kanssa eläessä ei oikeastaan liity itse puhelimeen tai Nokiaa lainkaan. Jotenkin olen tottunut etsimään tietoa käytössäni olevista laitteista netistä ja näin tein tuon Nokia 5230 kohdalla.
Kohtuullisen nopeasti oivalsin, että saadakseni apua puhelimen käyttöön ja sen täydentämiseen sopivilla sovelluksilla, ei hakusana ollutkaan Nokia 5230 vaan Symbian!
En siis tosiasiallisesti olekaan tekemisissä Nokian valmistaman tuotteen kanssa vaan puhelimeni käyttöjärjestelmän Symbianin kanssa. Joten hyvästi Nokia ja tervetuloa Symbian. Vaikka kuvittelinkin asian olevan jotenkin toisin. Että Nokia liittyy jotenkin kiinteästi puhelimeni käyttöön.
Jossain mahdollisessa maailmassa ja ystävieni yllytyksestä olisin varmaan ostanut iPhonen. iPhone ja Apple ovat paita ja peppu. Siinä on Applen menestyksen kaava liiankin selkeästi.
Nokia tekee varmaan ihan kelpoja alustoja eri käyttöjärjestelmille, mutta käyttäjälle tuo käyttis on se mikä tekee nykyisestä puhelimesta sen mikä se on.
Sääli ettei tuota tajuttu suurimmassa Suomessa alkunsa saaneessa yrityksessä. Nokian kohtalo on tuottaa tuotealustoja ja kilpailla siinä. Näin käy kun ruumis ja sielu ajatellaan erillisiksi. Taisi siis karteesiolaisuus käydä kohtalokkaaksi Nokialle. Tuo viimeinen virke on tarkoitettu vain asian todellisille harrastajille ja yllykkeeksi muille ajatella itse.
Hämmästyin kuinka kallis vekotin on USB-porttiin liitettävä puhelimen latauskaapeli. Käsittääkseni USB-portin ulostulo jännite on samainen mitä puhelin tarvitsee. Kyseessä on siis kaksi standardiliitintä ja niiden välissä pätkä piuhaa. Samaan hintaan saa verkkolaturin ja autolaturin. 
