Missä ihmiset?

Katsoin juuri Nokian uusimman luomuksen N9 MeeGo puhelimen mainoksen. Aiemminkin olen ihmetellyt, että Nokia se vaan jaksaa luottaa itsestään hyppiviin ja toimiviin laitteisiin mainonnassaan. Puhelin on osa IHMISTEN elämää ja arkea. Ainakaan minua ei mahdollisena käyttäjänä kosketa laitteen teknisyys vaan kuinka se asettuu elämän yhteyteen. Jos Nokia haluaa jatkaa rypemistään teknologian suossa, niin siitä vaan. Mutta jos Nokia tahtoo tulla osaksi ihmisten arkea, sen pitää näkyä myös tuotteiden esittelyssä ja markkinoinnissa. Ja ennen kaikkea niiden SUUNNITTELUSSA. En kaipaa maailman parasta kameraa kännyyn. Kaipaan laitteen, josta on iloa ja mahdollisimman vähän harmia.

ps. Kyseisen mainosvideon löydät tästä.

Itserakentelua vai ammatillista koulutusta?

Ympäri Suomen niemen ammattikorkeakouluissa on innostuttua askartelemaan auto- ja moottoripyöräprojekteissa, joiden kunnianhimoisia tavoitteita ovat näkyvyys ja opiskelun motivoiminen käytännön kautta.

Autot ja moottoripyörät ovat olleet maailman sivu itserakentelun kohteita. Nyt jostain syystä itserakentelu on osa ammatillista koulutusta. Uskon sen olevan hauskaa ja opettavaista, mutta samalla se ehkä suuntaa huomion pois ikävästä tosiasiasta, että Suomessa ei kovin moni elätä itseään kustomoimalla tai valmistamalla piensarjoina kulkuneuvoja. Suomeen ei ole kovin realistista ajatella edes syntyvän siviilikulkuneuvoteollisuutta, joka kykenisi toimimaan globaaleilla markkinoilla.

Ammattikorkeakoulujen innostusta auto- ja moottoripyöräkokeiluihin perustellaan, että ne koettavat vastata ihmisten toiveeseen itselle mieluisasta kulkupelistä. Mieluisinta kuluttajan näkökulmasta lopulta on, että kulkuneuvo liittyy johonkin laadun takaavaan toimijaan. Auton tai moottoripyörän uskottavuus on kaikissa niissä kokemuksissa, joita käyttäjät ja muutkin siitä jakavat. Jos tätä keskustelua ei ole ei ole laatuakaan.

Omin käsin väsätyt jutut ovat arvokkaita, koska ne on tehnyt ihan itse!

Autojen- ja moottoripyörien itserakentelu on hieno asia, mutta ei välttämättä hieno, jos sen ympärille väkisin väännetään ammatillisen identiteetin alkutaival.

Mikä maksaa?

Hämmästyin kuinka kallis vekotin on USB-porttiin liitettävä puhelimen latauskaapeli. Käsittääkseni USB-portin ulostulo jännite on samainen mitä puhelin tarvitsee. Kyseessä on siis kaksi standardiliitintä ja niiden välissä pätkä piuhaa. Samaan hintaan saa verkkolaturin ja autolaturin.

Jos kaipaa moista laitetta, niin pelkästään rahaa tuijottaen on vaikea perustella itselleen hankintaa.

Mieleeni välähti myös muutama ympäristöön liittyvä ajatus. Uskoisin, että ainakin tuon USB-latauskaapelin ympäristövaikutus on pienempi kuin lukuisia komponentteja sisältävien latureiden. Ilmeisesti tuotteen ekologiset ominaisuudet perustelevat sen hintaa suhteessa ympäristöä enemmän kuormittaviin vaihtoehtoihin.

Tässä kohtaa minulla on sokeapiste. Kirjoitan lisää aiheesta kunhan saan asiaa valaistusta.

ps. maksoin kuvan piuhasta 10€.

Nokia 5230 vai(n) Symbian?

Vanhan puhelimeni Sony-Ericsson Z600 näyttö pimeni maaliskuussa 2011. Purin ja puhdistin sen sisuskalut. Ei auttanut. Näytön ledit olivat syystä tai toisesta hiipuneet. Puhelimen olin ostanut syksyllä 2004. Alle vuodenikäisenä siihen vaihdettiin takuuhuollossa jokin osa, mutta muutoin se palveli hillittömästä rumuudestaan huolimatta hyvin.

Aikoinaan ostin tuon puhelimen, koska se toimi Bluetooth-yhteyden kautta mainiosti Maccini kanssa. Puhelin korvasi myös osan aikaa Soneran mokaileman ADSL-yhteyden korvaajana. Siis Sonera maksoin muutaman kuukauden nettiliikenteen puhelimen toimiessa GPRS-verkossa luvatun mutta organisaatioon hukkuneen laajakaistan korvaajana. No Sonera sai vähän myöhemmin pakit minulta. Suhde vain ei toiminut silloin kuten olisin toivonut.

Kun suhteeni vuoden 2004 Sony Ericssoniin päättyi hautajaisiin päädyn hätäpäissäni paikalliseen Giganttiin, jossa kerroin huoleni myyjälle. Hän tarjosi minulle jotain Nokialaista, jonka piti täyttää pienet vaatimukseni. En pohtinut asiaa pidempään vaan ostin mitä minulle myytiin. Olin toki tietoinen, että pidän hirveän metelin muotoilijaopiskelijoilleni ja tässä blogissa, jos tulen petetyksi. Toisaalta myös rakasta yllätyksiä ja toisten ehdotuksia, koska ne kertovat paljon ajastamme ja meistä ihmisistä kulutuskulttuurissa.

Minulle myytiin otsikossa mainittu puhelin, jonka heikkoudet kaikki sen ostaneet tuntevat. Olennainen havaintoni uuden nokialaisen kanssa eläessä ei oikeastaan liity itse puhelimeen tai Nokiaa lainkaan. Jotenkin olen tottunut etsimään tietoa käytössäni olevista laitteista netistä ja näin tein tuon Nokia 5230 kohdalla.

Kohtuullisen nopeasti oivalsin, että saadakseni apua puhelimen käyttöön ja sen täydentämiseen sopivilla sovelluksilla, ei hakusana ollutkaan Nokia 5230 vaan Symbian!

En siis tosiasiallisesti olekaan tekemisissä Nokian valmistaman tuotteen kanssa vaan puhelimeni käyttöjärjestelmän Symbianin kanssa. Joten hyvästi Nokia ja tervetuloa Symbian. Vaikka kuvittelinkin asian olevan jotenkin toisin. Että Nokia liittyy jotenkin kiinteästi puhelimeni käyttöön.

Jossain mahdollisessa maailmassa ja ystävieni yllytyksestä olisin varmaan ostanut iPhonen. iPhone ja Apple ovat paita ja peppu. Siinä on Applen menestyksen kaava liiankin selkeästi.

Nokia tekee varmaan ihan kelpoja alustoja eri käyttöjärjestelmille, mutta käyttäjälle tuo käyttis on se mikä tekee nykyisestä puhelimesta sen mikä se on.

Sääli ettei tuota tajuttu suurimmassa Suomessa alkunsa saaneessa yrityksessä. Nokian kohtalo on tuottaa tuotealustoja ja kilpailla siinä. Näin käy kun ruumis ja sielu ajatellaan erillisiksi. Taisi siis karteesiolaisuus käydä kohtalokkaaksi Nokialle. Tuo viimeinen virke on tarkoitettu vain asian todellisille harrastajille ja yllykkeeksi muille ajatella itse.

Tarra - sisällön ja käytön ristivetoa

Vuosia sitten tuli, yritykseen, jossa olin töissä, pari kouluikäistä poikaa kysymään josko he saisivat tarroja. Pojat olivat kierrelleet ja kaarrelleet oven suussa pitkään ja olivat lopulta rohkaistuneet sisään.

Annoin sen enempää miettimättä pojille niput yrityksen mainostarroja ja joitakin tuote-etikettejä. Poikien ilmeestä tajusin, että jokin oli mennyt pieleen. Heille tarrat olivat harvinaista herkkua. Itselleni ja yritykselle niillä ei ollut erityistä merkitystä. Pojat pettyivät liian helppoon neuvotteluun ja tarrat kärsivät inflaation.

Pojat turhautuivat koko tarrajuttuun ja liimailivat niitä ihan kaikkialle lähiympäristöön.

Nyt voin tunnustaa, että toimin poikien tarrapyynnön suhteen ihan väärin. Minun olisi pitänyt antaa tarra tai kaksi, ja nekin vähän vastentahtoisesti. Oma runsaskätisyyteni tuhosi jotain tärkeää poikien sen hetkisessä todellisuudessa.

Tämä pieni episodi nousi mieleeni, kun jalankulkijana odotin liikennevalojen vaihtumista ja huomasin liikennevalopylvääseen kiinnitetyn Muutos 2011-puolueen mainostarran. Tarrat oli liimattu pylväisiin niihin kohtiin, joissa tavallisesti on ollut numero, johon voi soittaa, jos liikennevalot eivät toimi.

Tarran huomioarvo on liikennevalotolpassa suuri. Mutta paikka on väärä. Tämä ristiveto ei välttämättä heti aukea tarran lukijalle, mutta saattaa jäädä vaivaamaan.

Näin kävi itsellenikin. Hyvää tahtova puoleen kannattajan viesti oli ainakin minulle negatiivinen. Tätä tuskin puolue tahtoo.

Puolueen mainostarran liimaaminen liikennevalopylvääseen on ajattelematon teko. Sen voi lapsen kohdalla antaa anteeksi, kunhan lapsi ottaa opikseen. Poliittisen puolueen kannattajan kohdalla näin ei ole.

Toivon, että vääriin paikkoihin liimatut tarrat häviävät kuten ovat ilmestyneetkin.

Kirjan kohtelu

Raamattu pääsi otsikoihin Jari Tervon tempauksen myötä. Tervolle Raamattu taisi olla punainen vaate, joka vaati hyökkäyksen. Ja tokihan Raamattu punainenkin voi olla kuten oheisessa kuvassa.
Itse olen Raamattuni aikoinaan lukenut ja annan sille arvon, mikä kirjalle meidän kulttuurissamme kuuluu.
Kirja on enemmänkuin sen sisältö. Raamatun sisällöstä voidaan olla montaa mieltä. Omassa hyllyssäni on monta kirjaa, jotka sisällön puolesta voisin heittää lattialle, polttaa tai repiä kappaleiksi. En kuitenkaaan tee niin.
Kirja on esineenä enemmän kuin sisältönsä sillä on joku kummallinen syy olla olemassa, joka on minua vanhempi ja suurempi.

Sallin ja kannusta kirjojen sisällöstä käytävään keskusteluun liki välittämättä sen asiallisuudesta. Itselleni kirja fyysisenä kappaleena on ainakin minulle muistutus sivilisaation olemassaolosta kaikessa moninaisuudessaan.
Kirja on symboli sivilisaatiomme yhdestä tärkeimmästä asiasta: luku- ja kirjoitustaidosta.
Luonnostaan huomaan opettavani lapselleni, että kirjoja pitää kohdalla hyvin. Niitä ei saa heitellä eikä kohdella huonosti, vaikkei pitäisikään niistä.
Haluan  siirtää eteepäin kirjan arvoa. Kirjaa voi vähän ontuen verrata WHOn rokotusohjelmiin, joiden tehtävä on ylläpitää terveyttä vaikka maalikosta välillä ne tuntuvatkin hassuille kun monia tauteja ei enää ole. Kiitos rokotusten ylläpitämisen. Kiitos jokaiselle älyttömälle kirjallekin. Ne ovat merkkejä sivilisaatiomme olemassaolosta ja hyvinvoinnista.

Potasta on moneksi!

Viereistä kuvan korvaajaa klikaamalla pääset katsomaan kuvaa Orthexin mainiosta tuotteesta, joka taipuu lapsen leikeissä moneksi.

Mitäpä mieltä olette, että potta nurin käännettynä on koulu? Näin ainakin tyttären mielestä on ollut jo pitkään. Onneksi hän ei vielä ymmärrä, mitä assosiaatioita koulun ja nurin käännetyn potan välille voi aikuisen mielessä syntyä!

Iloinen yllätys oli tätä blogia päivittäessäni huomata, että pottakin voi olla design tuote. Nimittäin Orthex on päivittänyt potan muotoilun ja käytänyt tässä muotoilutoimisto Pentagon Designia. Täydet pisteen Orhexille! 

Uutisen uudesta potasta löydät Orthexin ajankohtaista sivulta.

Uudelleen muotoiltua pottaa en ole vieä päässty koskettelemaan, mutta toivon ja uskon, että Pentagon Designin ammattailaiset ovat säilyttäneet siinä myös leikin mahdollisuuden.